Heti kun tulin Ahvenanmaalta, saatiin vihdoin selväksi kesän treenipaikka (agilityssä). Kun yhdistyksen kanssa ei olla vieläkään päästy selvyyteen omien esteiden suhteen, niin päästiin sitten Isojoella alkavaan ryhmään. Torstaina oltiin ekaa kertaa, ja olin posiitiivisesti yllättynyt koiriin. Porukkaa ei ollut paljon, ja tällä kertaa mentiin vain pieniä radanpätkiä jotta kouluttajamme sai selville minkä tasoisia koirat ovat. Oonalla riitti vauhtia, aitoja ei pistetty vieläkään korkeimmalle mutta meni todella hyvin. Vähän jännitti kun Oonan kanssa ei olla koskaan oltu agilityä harjoittelemassa niin että muitakin olisi ollut paikalla. Mutta hyvin pysyi handussa, ei edes yrittänyt lähteä katsomaan muita koiria. Sani oli keväällä vähän kyllästynyt hyppimiseen, meillä kotona on vain aitoja, kepit ja pieni puomi, joten siltä meni kotona vähän into touhuun... Mutta kun se siellä näki putken yms. esteet, niin kyllä sitä taas innostuttiin... Vuoroa odotellessa se oiekin tärisi, ja kun pääsi radalle ei ohjaaja meinannut pysyä mukana. :) Sanillakaan kovin usein ei tuollaista menoa näe... :D
Eilen mentiin pellolle tekemään parit jäljet kestokanilla, ja ajettiin ne läpi melkein heti. Oli kauhean tuulinen ilma, joten jäljestys meni vähän miten meni... Oona ei vieläkään tajunnut ideaa, saatuaan hajun se painoi menemään siihen suuntaa, ei toivoakaan että oltaisiin menty jälkeä pitkin. Sanillakin oli ongelmia, mutta kyllä se kestokani sieltä lopuksi hyvin löytyi. Sitten tehtiin vähän hakua, mukana oli vain 2 damia (niistä kestokaneista) joten jouduin vähän väliä juoksentelemaan pellolla. Oonan kanssa harjoiteltiin nopeata palautusta, Sanin kanssa irtoamista kauemmaksi. Hyvin meni, Oonaa rupesi lopuksi vähän kyllästyttämään joten en sitä pakolla ajanut hakemaan viimeistä damia kun tähän asti oli mennyt hyvin, joten Sani sai tehdä vielä pienen juoksulenkin. Dami tuli nopeasti ylös, vastatuuli varmaan vähän auttoi asiaa.. :)
Nyt ollaan käyty joka päivä koirien kanssa uimassakin, helle on sellainen että koirat saavat maata varjossa koko päivän. Treenejä ja lenkkejä ollaankin siirretty illempaan, päivisin polskutellaan vain luomassa tai yhdessä lammessa.
Kesän tullessa kaikilla näkyy taas olevan koiranpentu, itselläkin nyt sitten kauhea pentukuume... Piakkoin pitäisi syntyä yksi hieno kultsupentue, siitä saisi itselle näyttelykaverin ja nuorimmalle siskolle harrastuskoiran. Ja sitten olisi parikin todella mahtavaa flattipentuetta, joista itselleni toista harrastuskoiraa katsoin. Mutta parempi odottaa tuota oman koiran hankkimista siihen asti, että pääsen muuttamaan sellaiselle paikkakunnalle opiskelemaan missä olisi koirille koulutuksia. Nomekin kiinnostaa, joten paras vain odottaa siihen asti että tiedossa olisi jokin kurssi/ryhmä, mihinkä pääsisi sitten pennun kanssa. Tai sitten täytyy vain odottaa että saa sen ajokortin... Mutta tuo kultsupentue todella kiinnostaisi, mietityttää vain tuleeko neljäs koira liian pian Oonan jälkeen, vaikka sillä olisikin eri omistaja/ "hoitaja"... Siskolleni kun ei varmaan flattiä hommata, liian vaikea koira noin nuorelle, ja kultsutkin kun on niin hienoja koiria. :) Saisi Sirukin liittolaisen noita mustia otuksia vastaan...
Tuossa kuvassa Sirun kanssa oleva kissanpentu, josta kerroin jo aiemmin jäi sitten loppujen lopuksi meille (tai oikeastaan meni naapuriin veljelleni). :D Ei uskallettu antaa sitä kenellekkään, kun sillä oli vähän kaikenlaisia ongelmia.. Sen emä siis hylkäsi sen, mutta onneksi se selvisi ja pari viikkoa sitten sen mummu Pipsa otti sen hoiviinsa. Vähän kummallista, koska Pipsa ei yleensä siedä muita kissoja lähellään, ei varsinkaan pentuja. Ikää Pipsalla on nyt 15v. ja se ei ole useampaan vuoteen enää saanut pentuja, joten se päätti nyt sitten adoptoida pentunsa Pörrin pennun. Vieläkään se ei ole normaalikokoinen, mutta muuten se on terve, syö ja leikkii. Nimekseen se sai MiniMe (minimii). :D
Tuossa siis Oona, MiniMe ja sen emä Pörri päivänokosilla.
Tässä MiniMe ja sen adoptioäiti/mummu Pipsa (15v.)
Tässä MiniMe:n sisko Nella (aikaisemmasta pentueesta) sekä sen ensimmäiset pennut (vahinkopennut :P ) 3 päivän iässä. 2 narttua + uros, yksi narttu etsiskelee vielä kotia.. :) Nellakin on oikeastaan veljeni kissa, mutta kun naapurissa asutaan niin se vierailee meillä joka päivä.
Kommentit