Vihdoinkin sain aukaistuksi tämän. Ulkoasu vähän vaiheessa, täytyy katsoa koska jaksaisin vähän parannella sitä... :) Tässä blogissa siis valokeilassa ovat flatit Sani ja Oona, sekä meidän kultsumme Siru.

Siru on jo eläköitynyt vanha mummo, joka kulkee vain lenkeillä mukana ja antaa vieraiden käsille tekemistä ( Siru on aika hyvä kerjäämään, ja pakkohan tuollaista on rapsuttaa kun se katsoo niin anovin silmin...) :D Ja Siruhan ei koskaan kyllästy rapsutuksiin, siinä kyllä saa aikansa hyvin kulumaan. Nuorempana kävi isän kanssa lintumetsällä pari kertaa, ja kuulemma toimi ihan hyvin, mutta mitenkään erityisesti sitä ei koulutettu siihen.

Sani on minun ensimmäinen koirani, nyt 3-vuotias nätti likka. Sanin kanssa harrastellaan agilityä ja tokoa, metsästystä, hakuakin ollaan pari kertaa käyty kokeilemassa mutta se tyssäsi siihen ettei saatu kyytejä harjoituksiin. Näytelmissäkin käytiin aika paljon sen ollessa nuori, muuten kaunis ja hyvinkulmautunut koira mutta lantio liian luisu, joten ne jäi sitten siihen. Mätsäreissä käydään aina joskus pöllimässä muilta pokaalit, Sani hurmaa kaikki melkein tuomarit karismallaan... Kotona ollaan tehty kestokanilla jälkiä pellolla, Sanilla on siihen juuri sopiva vauhti joten se on sujunut ihan hyvin. Sanin kanssa metsästyspuoli pilattiin sillä, ettei sille annettu riistaa nuorempana. Dameilla kyllä harjoiteltiin. Meillä ensimmäisen lintunsa se sai eteensä kun se oli 1,5-vuotias. Kovasti sitä kyllä haisteltiin, mutta suuhun ei otettu ennen kuin Siru tuli ja vei sen pois. Siitä mustasukkaisena Sani otti sen suuhunsa kun heitin sen sille, mutta ote oli kyllä kauhea... Yleensä se otti siivestä tai päästä kiinni. Kyllä sitä raahattiin ja revittiin, mutta suuhun ottamista piti harjoitella aika paljon. Nykyään se kyllä hakee ja tuo, ote vieläkin vähän sellainen että "tuon ainoastaan koska pyydät/käsket". Vedessä kyllä kaikki sujuu. S on kauhea vesipeto, ja vesinoudoissa se ei kerkeä kauheasti katselemaan mitä suuhunsa ottaa. :)

Oona on tämän perheen nuorimmainen, nyt vuoden ikäinen. Oona hommattiin pääasiassa metsätyskäyttöön, Sanin kanssa kun jäi se pentukoulutus vähän vähälle niin sen mielestä riistä on vähän ällöä, mutta kyllä se ne mammalle tuo kun se pyytää. Mutta Oonalla riistaviettiä riittää... Kun tuon kanssa ensimmäiset nome-harjoitukset tehtiin niin tuli ajateltua mitä tuon kanssa oikeen tehdään. Metsästysviettiä ja vauhtia vaikka muille jakaa. Pentuaikana lintua näytettiin pari kertaa, mutta jätettiin linnut kuitenkin pakastimeen hetkeksi aikaa, tuolla kun ei riistaan kiinnostuminen näyttäisi olevan ongelma. Kunnon noutamisharjoittelut aloitettiin vasta lähemmäs 1-vuotiaana, kun se oli vähän rauhoittunut. Toki perusasioita oltiin harjoiteltu ( pitämistä,palauttamista...). Nykyään toimii ihan hyvi, kuumenee joskus markkeerauksissa, haku saisi ollaa joskus laajempaa ja jäljeltä pitäisi saada vauhtia vähän pois... Eli vieläkin paljon harjoittelemista, mutta kovasti ollaan jo mielestäni edistytty, tekeminen rauhoittunut paljon (vauhti silti samanmoinen) :)  Jälki ei kyllä vieläkään suju, se on enemmän hakemista. Maavainusta ei ole tietoakaan, koira painaa menemään täysiä johonkin suuntaan. Siihen ei kyllä olla edes kunnolla panostettu, pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan, syksyllä olisi suunnitelmissa käydä taippareissa. Joko Sanin tai Oonan kanssa, kummalla sujuu hommar paremmin. Tai jos mielestäni kummallakin olisi mahdollisuuksia, niin sitten voisi kokeilla kummankin kanssa...