Nyt on ollut kova treeni koirien kanssa päällä, tulee kesä ja näyttelyt joten pitäisi tuo Oona saada seisomaan nätisti. Sen mielestä se kun on niin tylsää, näyttää aika masentavalta. Juoksukin menee vähän vaihtelevasti, joskus mennään nätisti vierellä häntä heiluen, joskus taas mennään pää alhaalla ja "ei vois vähempää kiinnostaa"-ilme päällä. Mut kai se näyttelyissä edes vähän innostuu, kun siellä on toisia koiria. Ja kyllä se edistyy koko ajan, vaikkei se häntää heilutakkaan niin ainakin se pysyy ylhäällä. Sani ei ole koskaan oppinut sitä, joten yleensä innostan sitä niin että häntä heiluu, jos vaikka tuomari ei huomaisikaan kuinka alhaalle sen häntä on kiinnittynyt... ;) Elikkä ensi viikolla olisi vuorossa Kauhajoella vappu match show, sinne mennään harjoittelemaan jos sää on hyvä. Sitä seuraavalla viikolla on jo sitten viralliset näytelmät Raumalla. Oona esiintyy kummissakin, Sani menee vain Kauhajoelle jos siellä on lapsi&koira kisa+junnut. Koulutin eilen taas pikkusiskojani esittämään koiria. Narttujen luokkaan en Sania varmaankaan nyt ilmoita, on sen verran kaljussa kunnossa...Kaulassa kauheita kaljuja kohtia. :P Karva vauhtui oikein kunnolla. Ja kun se metsälenkillä onnistui repäisemään etujalkansa johonkin, niin siitäkin vielä muistona karvaton kohta. Nyt täytyy vain toivoa että Oonan karva ei vaihdu yhtä radikaalisti. Niin, ja Rauman vklopun jälkeen on vielä vuorossa Isojoen mätsäri. Sinne mennään koko porukka, Sani ja Oona omiin luokkiinsa, + sitten nuorin siskoni Sanin kanssa lapsi&koira-kehään ja toinen siskoni Sanin tai Oonan kanssa junnuihin.

Nyt ollaan alettu myös pyörälenkit, Oonalle tuli tarpeeksi ikää ja kun talvi ollaan nyt laiskoteltu ja Oona pääsi kiimansa aikana vähän lihomaan ( se normaalisti lenkittää itse itsensä pihalla vapaana, mutta kiiman aikana se jouduttiin pitämään sisällä tai häkissä). Koirat muutenkin aika huonossa kunnossa, kesä täynnä leirejä ja koulutuksia niin ne pitäisi jaksaa vetää kunnolla läpi. Eilen ei tehty muuta kuin näyttelyharjoitukset, neuvoin siskojani esittämään koiria, edellisistä kisoista kun on jo aikaa. Ihan hyvin ne sujui, saisivat vain kehua enemmän niin koirat innostuisivat. Huomasin siinä itsekkin, kun näytin heille miten asia oikeasti pitäisi tehdä, etten kyllä itsekkään tee aina niin kuin pitäisi. Esimerkiksi tuo kehuminen. Käskin koko ajan vain kehua ja kehua enemmän, niin koiratkin muutuivat heti iloisemmiksi ja heti näytti paljon paremmalta. Tajusin, etten kyllä itsekään kehu koiria tarpeeksi paljon kun ne tekevät oiekin, lykkään aina vain namia suuhun tai leikin. Kyllä se "hyvä"-sana tulee automaasstisesti, mutta koirakin on heti korkeammassa vireessä kun se tietää että tekee oikein, ja sen jälkeen vasta todella yrittääkin tehdä oikein, kun sen jälkeen omistaja on niin iloinen. Sanin kanssa varsinkin kaikki oma tekemiseni heijastuu siihen. Ennen se työksenteli vähän matalassa vireessä, oman rauhallisuuteni takia. Huomaamattani kun olin Oonan kanssa harjoitellut (Oona on vähän sellainen häslä, ja pienestäkin onnistumisesta heti kehuin ja todella näytin että olin tyytyväinen siihen) jatkoin samaa käyttäytymistäni Sanin kanssa, ja Sanikin muutti käyttäytymistään heti innokkaammaksi. Tuon tein ihan huomaamattani, nyt vasta sen tajusin kun eilen katselin miten koirat toimivat siskojeni kanssa, miten ne saatiin milloinkin toimimaan halutusti.

En ole koskaan tokon osalta ollut missään koulutuksissa, joten minulle ei ole kukaan selittänyt niitä asioita. Onhan tuo itsestään selvää,  mutta asian tajuaa varsinaisesti vasta käytännössä (minä ainakin). :) Luen todella paljon kaikkea koira-aiheisia juttuja, ymmärrän ne lukiessani ja tajuan että noinhan se on. Mutta siirränkö sen sitten omaan koulutukseeni? Harvoin. Nyt täytyisi oikeasti ottaa asia kerrallaan harjoitukseen ja tehdä se "automaattiseksi". Sanikin kun on niin tarkka minusta, se näkee heti mitä haluan, millä mielellä olen yms. ja toimii sen mukaan. Nyt täytyy vain muutta oma käytös sellaiseksi että saan Sanin toimimaan niin kuin haluan. Varmaan aika hankala ja pitkäaikainen homma, mutta kyllä se sitten pikkuhiljaa... Johonkin tokoryhmään olisi kiva päästä, mutta kun asumme keskellä metsää niin täältä ei pääse kovinkaan kauas, kun itsellä ei ole ajokorttia.

Aika turhanpäiväistä varmaankin tuo teksti, mutta kirjoitin sen nyt ylös että myöhemminkin muistan nuo asiat. Käytiin myös eilen illalla treenien jälkeen koirien kanssa lenkillä, sellaista luomanvartta missä koiratkin pääsivät uimaan. Nappailin siitä pari kuvaa, kun kerrankin muistin ottaa kameran mukaan. :D

1497548.jpg

Tuossa Sani on edessä ja Oona takana. Mietiskellään vähän että mennäänkö vai
eikö mennä... :)

1497552.jpg

Sani tuo takasin heittämääni keppiä. Oona ryntää takaa, ja yritti ottaa sen Sanilta
mutta muistaakseni ei onnistunut.. :D

1497557.jpg

Heitin taas kepin, Sani ei jaksanut mennä veteen asti ottamaan sitä niin
kurkotti vaon rannalta.

1497559.jpg

1497565.jpg


1497570.jpg

Sani palauttaa

1497578.jpg

Ja Oona vielä lopuksi. :)