Tänään käytiin (yllätys,yllätys) taas vähän uimassa. Isä vei meidän autolla yhdelle lammelle, ja siellä tehtiin sitten vähän vesinoutoja. Kummatkin sai 4 noutoa. Sanin noutoja ei varmaankaan tarvitse kerrata, aina samanlaisia (eli hyviä). Tuli käteen asti vaikka itse olin 5 metrin päässä rannassa, eikä puristellut ennen kuin oli antanut damin minulle. Oonalla palautukset vähän kesti, kun sen piti aina puristella heti kun pääsi vedestä. Ja se uiminen... Se täytyy kyllä tänä kesänä opettaa uimaan kunnolla, muuten sitä kehtaa mihinkään taippareihin viedä. Oonalla kun on oma tyylinsä, se ui vähän pystyssä, polskii etujaloilla oikein kunnolla. Viime kesänä en siitä sille valittanut, olin vain tyytyväinen siitä että sain sen ylipäätään uimaan. Viime kesänä se aina toppasi aina siihen kohtaan missä jalat ei yltänyt pohjaan. En sitten tiedä mikä siinä oli... ( ehkä se kun se pentuna tippui luomaan...?) Mutta loppukesästä se saatiin paukkunoutojen avulla veteenkin asti. Kiusasin sitä ensin damilla, sitten heitin sen veteen ja annoin sen heti lähteä perään. On sillä sentään niin vahva noutovietti, että meni uimaan, eihän damia sinne järveen voinut jättää. Mutta omat ongelmat siitäkin tuli, tuon huonon uimatavan lisäksi. Lähtee varastamaan noudolle ilman lupaa, ellei joku ole sitä lähempänä tai sitä erikseen käsketty istumaan ja olemaan paikalla. Taippareissa se ei nyt niin haittaa, itse olen koko ajan sen vieressä mutta kyllä se silti pois tarvitsee opettaa. Tänäänkin tuli yksi paukkunouto, kun en huomannut käskeä Oonaa istumaan ennen heittoa. Aluksi tehtiin vain sellaisia 5m noutoja, sitten pidennettiin 15m (pidempiä ei siinä lammikossa sitten voinut tehdäkään). Oona vain kun on niin fiksu, että juoksee rannan kautta lähemmäs damia ennen kuin menee uimaan. Ja palautuksessa kanssa, menee lyhimmästä kohtaa rannalle ja siitä juosten palauttaa minulle. Sekin täytyisi jotenkin saada pois... Kesällä kun mennään mökille voi olla helpompaa, kun siinä on suora rantaviiva. Nähtiin myös fasaani, koirat eivät sitä autosta nähneet mutta kun ne pääsivät ulos niin Sanilla kyllä heti sytytti. Oona meni yllätyksekseni ensin uimaan, vaikka Sani lähti painamaan metsään. Ei sitä sitten löytynyt, vaikka Sani sitä sieltä etsiskeli.
Kameraa eu tällä kertaa tullut mukaan, mutta pistin pari kuvaa meidän uusimmasta asukkaasta. Hänen nimensä on Nelli, ja hän on nyt kuukauden ikäinen kissanpentu. Valitettavasti hänen 2 sisartaan kuolivat, emä synnytti pennut 3 viikkoa liian aikaisin joten yksi pennuista ei ollut edes tarpeeksi kehittynyt, ja toinen kuoli päivän ikäisenä. Saa nähdä mitä tuostakin tulee, nyt jo kuukauden ikäinen ja on puolet siitä koosta mitä tuonikäisten pitäisi olla. Muutenkin jotain ongelmia, täytyisi mennä näyttämään eläinlääkärille. Nuo kuvat on jo vähän vanhoja, mutta nykyäänkin vielä tuon kokoinen. Vauhtia vain tullut lisää, ja kun sisaruksia ei ole ja emäkin jo vähän vieroittaa, niin se on sitten alkanut leikkimään Sanin ja Oonan kanssa. Nelli kun on jo oppinut kiipeämään säkkituolin kautta sängylleni, niin aamuisin me kaikki neljä (minä,sani,oona ja nelli) nukutaan sulassa sovussa. Pikkuisen sääntöjä niillekkin olen silti pistänyt, koirat nukkuu toisella puolen sänkyä, Nellillä ei niin väliä. :) Meillä koirat on aina osannut leikkiä kissanpentujen kanssa rauhallisesti, tietävät oman kokonsa. Joten niiden leikki on sitten sellaista että koirat töivät tassullaan sen kumoon ja sitten vähän tönitään, Nelli sitten parhaansa mukaan pistää hanttiin. Kauheat torahampaat tuolla pikkuisella muuten... Saa jo omia sormiaan varoa. Yritti kerran mennä leikkimään meidän Sirunkin kanssa, mutta se loppui vähän lyhyeen. Siru ei oikein jaksanut tuollaista pikku pirua korvassaan... :D
Kommentit